Kirjamessuilla

Sori Hirvisaari

Arvaa kumpi on Don Rosa

Olin neljä päivää kirjamessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Tämänkertaisen kirjamessujen työlistalla minulla oli etsiä käsiini kauan kadoksissa ollut pikkuserkkuni sekä Don Rosa, edesmenneen Carl Barksin oppipoika ja elossa olevista Aku Ankka-piirtäjistä se parhain. Molemmat henkilöt löytyivät ja lisäksi törmäsin muutamaan muuhun henkilöön, josta tässä lyhyt raporttini. 

Pikkuserkusta. Minulla on suunnilleen oman ikäiseni pikkuserkku, jota en ole koskaan elämässäni tavannut. Hänen nimensä on Heikki Hiilamo. Meidän edesmenneet isoisämme olivat veljeksiä. Heikin isä kuitenkin muutti sukunimensä 60-luvulla Hildénistä Hiilamoksi, ollen aikoinaan ainoa Hiilamo-sukunimen omistava Suomessa. Heikki oli perjantaina messuilla eräässä keskustelutilaisuudessa, josta hänet bongasin ja vaihdoimme tilaisuuden jälkeen salin ulkopuolella suvun kuulumisia. Tällöin paikalle törmäsi Heikkiä tervehtimään myös Uuden Suomen päätoimittaja Huusko, joka oli Heikin tuttu jo Uuden Suomen printtiajoilta, poliitiikan toimituksesta, kuten Huusko minulle kysyessäni paljasti. Keskustelimme Huuskon kanssa hetken myös sananvapaudesta. Huusko muisteli, että minultahan ei taida olla bannattu yhtään blogikirjoitusta. Minä totesin siihen, että ainoastaan yksi, vaikka syitä olisi ollut useampaankin. Huusko ei käynyt väittämään vastaan. 

Tänä vuonna kirjamessut järjesti parhaan toimittajainfon, jossa koskaan olen kirjamessujen perustamisen 2001 jälkeen ollut. Kyse oli Aku Ankan 60-vuotisjuhlavuoden infosta, johon oli tuotu ankkapiirtäjä Don Rosa sekä erilaisia tunnettuja suomalaisia Aku Ankka-lukijoita kertomaan kokemuksistaan toimittajille. Paikalla oli muun muassa Arvi Lind. Jäin pressitilaisuuden jälkeen odottamaan, että YLE ja Viron TV-olivat tehneet omat haastattelunsa Don Rosan kanssa. Ja ennenkuin Don Rosaa vietiin tukka putkella radiohaastatteluun, sain häneltä otatettua signeerauksen pojalleni menevään Aku Ankka 60 vuotta-juhlakirjaan. Signeerauksesta tuli harvinaisuuus, sillä erinäisten sattumusten takia Don Rosa kirjoitti signeerauksen kuulakärkikynälläni eikä omalla tussilla, millä hän ne aina tekee ja teki messuillakin yleisösigneerauksissa. Keräilijät, saa olla vapaasti kateellinen, sitä kirjaa ei myydä.

Aku Ankka aiheella jatkaen, WSOY:n ja Sanomilla oli vielä näillä kirjamessuilla sama jaettu standi. WSOY:llä oli paljon suurempi osa, Sanomalle jääden korkeintaan noin viidesosa standistä. Sanomahan oli myynyt keväällä WSOY:n Bonnierille, mutta pitänyt itsellään viisaasti kirja-alansa kultamunan, Aku Ankka-kirjat ja pokkarit itsellään. Oli hauska nähdä neljän päivän aikana messuilla, kuinka SANOMAn Aku-osastolla kävi kuhina ja uskaltaisin väittää, että sieltä myytiin myös WSOY:tä enemmän kirjoja messukävijöille. Samoin Aku Ankka löi varmaan kirjamessujen historian signeerausjonoennätykset Don Rosan jakaessa Aku-kirjoihin signeerauksia parin tunnin ajan sekä perjantaina että lauantaina. Jonot olivat massiivisia eivätkä kaikki halukkaat saaneet signeerauksia vaan jonot piti järjestysmiesten toimesta katkaista ennen aikojaan. Kaikki muut kirjailijat saivat seurata sivusta kateellisena tällaista suosiota.

Don Rosa veti yksin myös lauantaina Aleksis Kivi-esiintymislavan ääriään myöten täyteen. Sunnuntaina samanlaisen yleisömäärän samalle lavalle keräsi presidenttiehdokkaiden ensiesiintyminen, mutta heitä tarvittiin tämän yleisötempun toistamiseen neljä. Ei aiheetta sanota, että Suomi on Aku Ankka-maa.

Lauantai-iltana olin menossa kuuntelemaan Helsingin Yliopiston Venäjän tutkimuksen professorin Timo Vihavaisen esitelmää "Itäraja häviää", mutta se oli peruttu, eikä pressikeskuksessakaan osattu sanoa syytä, että miksi. Olikohan aihe liian polttava ja käsky peruuntumiseen tullut ylempää? Meitä oli aika joukko, jotka jouduimme pettyneinä lähtemään paikalta pois.

Ennen sunnuntaista Helsingin Sanomien järjestämää presidenttiehdokkaiden keskustelutilaisuutta bongasin HS:n toimitusjohtaja Pentikäisen lavan reunalta ja menin kyselemään häneltä tilaisuuden TV-kuvaamisesta ja että onko se nähtävissä myös jälkilähetyksenä HS-TV:n sivuilta. Pentikäinen ei tiennyt asiaa, mutta rupesi soittelemaan puhelimellaan asiasta alaisilleen ja kun ei saanut ketään puhelimen päähän, kyseli ständihenkilökunnaltaan miten asia oli. Pentikäinen selvitteli asian nopeasti. Selvittelyn jälkeen ehdottelin hänelle, että Sanoman kannattaisi harkita alkaa pitämään vuosittaisia Aku Ankka-messuja Messukeskuksessa. Perustelin sitä sillä, että Aku Ankka-on levikiltään Suomen suurin aikakauslehti (levikki yli 300 000, lukijoita 1,3 miljoonaa) ja Aku Ankka on perinne, joka menee vanhemmilta lapsille ja joiden levikkiä ei lamat heittele. Kyllä noista lukijoista saa yhtenä viikonloppuna vuodessa Messuhallin täyteen kävijöitä. On niitä turhempiakin messuja Suomessa. Pentikäinen kiitti ideasta eikä tyrmännyt sitä ainakaan suoraan. Itselleni jäi tästä miehestä sellainen kuva, että vaikka nykyinen Hesari onkin aika ylimielinen, niin sen toimitusjohtaja ei ainakaan sellainen ole.

Hesarin presidenttitilaisuuden jälkeen annoin Väyrysen Patelle veijariromaanini kolmannen osan, jossa pyöritään Lapissa. Pate vilahtelee omana itsenään eri paikkakuntien tarinoissa siellä täällä.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että minä pyörin kirjamessuilla kaikki neljä päivää ja etsin aina ihmisiä käsiini mutta ainoa joka siellä ihmisvilinässä bongasi minut, oli kantakapakkani tarjoilija, joka oli menossa työkomennukselle kirjamessujen ohessa pidetyille Viinimessuille. Hän pyyteli poikkeamaan viinipisteessään. Sanoin hänelle, etten ole viini-ihmisiä ja jätin koko osaston väliin. Oli muuten ensimmäiset kirjamessut, kun olin koko ajan selvin päin enkä poikennut yhdellekkään oluelle messujen lukuisissa tarjoilupisteissä. Tämä ei tule toistumaan.

Loppukaneettina vielä sellainen hauska juttu, että minä sain kirjamessuilta Don Rosan signeeraman Aku Ankka 60-vuotta juhlakirjan mutta US:n päätoimittaja Huusko vain minun Armas Herra III -kirjan minun signeeramana.

Arvatkaapa kummalla kävi parempi flaksi.