Sepon sohva

Iltalehden jutun artikkelikuva

Eksyin toisen kerran tänä vuonna Iltalehden etusivun kautta lukemaan Sofian sohva-neuvontapalstan jutun.

Ja taas täytyy miehenä korjata Sofian väärät neuvot, jotka selvästi perustuvat hänen stereotyyppisiin käsityksiin miehistä ja heidän niin kutsutusta oletetusta käytöksestään.

Ohessa IL:n tänään tiistäina 7.12 nettiversiossa julkaistu juttu:

" Olemme viitisen vuotta asuneet yhdessä. Mies on 55-vuotias, minä hieman vanhempi. Suhteemme on lähes platoninen, ei hellyydenosoituksia, ei kauniita sanoja, seksiä vain nopeasti silloin, kun mies haluaa tyhjentää itsensä. Keskustelu asiasta ei johda mihinkään. Hän ei pysty edes "sinisten pillereiden" voimalla minua tyydyttämään. Häntä ei kiinnosta seksi tai ei ainakaan naisensa tyydyttäminen.

Erityinen ongelmamme on jatkuva kina rahojen käytöstä. Asumme omistamassani asunnossa. Yhtiövastike maksetaan puoliksi samoin sähkömenot. Kaikki säännölliset menot menevät kutakuinkin puoliksi. Ostin keväällä kesäasunnon omilla rahoillani. Mies on innostunut siitä paikasta. Hän käy päivittäin kaupassa, koska hänelle on tullut tavaksi juoda muutama tölkki olutta raskaan työpäivän jälkeen. Samalla hän tuo ruokaa, jota ei ole pyydetty, ja joudumme usein heittämään niitä kompostiin. Miehellä on auto ja hän on sitä mieltä, että minun kuuluisi osallistua auton kuluihin. Siitä olen sanoutunut irti, koska hoidan kodin kaikkine töineen laidasta laitaan ja koko irtaimisto on minun.

Teenkö tosiaan väärin häntä kohtaan, jos minua ei auto kiinnosta kuin kyydissä istumalla?

Kiukuttaa, kun toinen vaan kaiket ehtoot makaa sohvalla telkkaria tuijottaen.

Mies on palkkatyössä, minulla on pienehkö eläke. Olemmeko tasavertaisia?

Näin ei voi jatkua

Sofia: Te ette ole taloudellisesti tasavertaisia. Aika harvat ihmiset parisuhteessa ovat. Sinä omistat enemmän, teet kotitöitä enemmän, maksat talouskuluista autoa lukuunottamatta enemmän. Sinä et ole sitoutunut parisuhteeseen avioliiton omaisella tavalla, etkä varmaan rakasta miestäsi kovin paljon, et ainakaan arvosta ja kunnioita häntä, enää. Jos asianlaita näin olisi, ilolla passaisit ja maksaisit. Nauttisit antamisen ja palvelemisen ilosta.

Koet, ettet saa juurikaan mitään suhteesta ja olet alkanut laskea taloudellisia ja muita sijoituksiasi suhteeseen. Miinuspuolelle menee. Kannattanee harkita kunnollista neuvonpitoa ja tehdä muutoksia tai irrottautua noin epätyydyttävästä suhteesta.

Tässä lähemmäksi totuutta osuvat Sepon sohva-neuvot:

Mutta tulkitkaamme miehenä ensiksi naisille ongelman, siis jos niitä oikeasti on, oikeat kipukohdat.

Kirjeen lähettänyt kertoo että,  " Olemme viitisen vuotta asuneet yhdessä. Mies on 55-vuotias, minä hieman vanhempi. Suhteemme on lähes platoninen, ei hellyydenosoituksia, ei kauniita sanoja, seksiä vain nopeasti silloin, kun mies haluaa tyhjentää itsensä."

Ok, tähän mennessä ihan normaalia miehen käytöstä.  

"Keskustelu asiasta ei johda mihinkään. Hän ei pysty edes "sinisten pillereiden" voimalla minua tyydyttämään. Häntä ei kiinnosta seksi tai ei ainakaan naisensa tyydyttäminen."

Juurihan nainen kertoi miehen värkkien pelaavan. Ei kuulkaa niissä hommissa kannata naisen alkaa suutaan kesken aukomaan, kyllä siinä keskittyminen voi lopahtaa muuten keltä mieheltä tahansa. Ja viimeisin älynväläys naiselta on tilailla netin kautta viagrapillereitä, ne on yleensä huijaustavaraa.Ja mitä tulee saamisiin, eikös raamatussakin sanota, että parempi antaa kun ottaa. 

"Erityinen ongelmamme on jatkuva kina rahojen käytöstä. Asumme omistamassani asunnossa. Yhtiövastike maksetaan puoliksi samoin sähkömenot. Kaikki säännölliset menot menevät kutakuinkin puoliksi. Ostin keväällä kesäasunnon omilla rahoillani. Mies on innostunut siitä paikasta. Hän käy päivittäin kaupassa, koska hänelle on tullut tavaksi juoda muutama tölkki olutta raskaan työpäivän jälkeen. Samalla hän tuo ruokaa, jota ei ole pyydetty, ja joudumme usein heittämään niitä kompostiin. Miehellä on auto ja hän on sitä mieltä, että minun kuuluisi osallistua auton kuluihin. Siitä olen sanoutunut irti, koska hoidan kodin kaikkine töineen laidasta laitaan ja koko irtaimisto on minun."

Tänään raha, huomenna sukat lattialla. Kyllähän totuus on se että naiset saa kinan aikaan asiasta kun asiasta. Mutta kun tarkemmin tätäkin rahaongelmaa tarkastelee, niin nainenhan se ei ymmärrä rahan päälle mitään. Heittää miehen työllään ansaitsemaa ja omalla autollaan kotiin tuomaa kallista suomalaista ruokaa roskiin ja samalla luulee, että autot ovat jotain ilmaisia toreilla ihmisille jaettavia tuotteita,jotka kulkevat pelkällä ajatuksenvoimalla ja omaavat ilmaisen ikuisvakuutuksen kaikkiin kohdalle sattuneisiin onnetomuuksiin tai korjauksiin. Tuskin se naisen ostama jatkuvaa remonttia ja ylläpitoa vaativa kesmökkikään ihan kodin naapurissa on, joten autolla miehen sinne täytyy mennä lukuisia viikonloppuja ahertamaan ja nikkaroimaan. Nainen voisi laskea mitä sellainen maksaisi ulkopuoliselta tilattuna. Onneksi hänen miehensä on näköjään remonttitaitoinen luontoihminen, joka tykkää viettää vähäisen vapaa-aikansa naisen kesämökillä sitä remontoiden.

"Teenkö tosiaan väärin häntä kohtaan, jos minua ei auto kiinnosta kuin kyydissä istumalla?"

Kysymys on yhtä järkevä, jos mies kysyisi naiselta, teenkö tosiaan väärin, jos sanon naiselle kyytiä kysyessä, että kysäseppä busseilta, jos ne vaikka kuljettaisi ilmaiseksi.

Kiukuttaa, kun toinen vaan kaiket ehtoot makaa sohvalla telkkaria tuijottaen.

Mies on palkkatyössä, minulla on pienehkö eläke. Olemmeko tasavertaisia?

Vastaan molempiin yhtäaikaa, koska edellinen lause selittyy jo jälkimmäisellä toteamuksella. Mieshän on taloudessa siis se joka käy kaiket päivät töissä, naisen saadessa maata sohvalla  kaiket päivät. Vielä sitten pitäisi illatkin omia sohva itselleen. Ei ole röyhkeydellä mitään rajaa.Ja todellakaan ette ole tasavertaisia, mies hankkii enemmän rahaa  talouteen, maksaa kaikki laskut puoliksi ja vielä tulee päälle autokulut ja kesämökin remontit ja ylläpito, jotka todellakaan ei ole mitään halpoja kuluja. 

Näin ei voi jatkua

Ei todellakaan!

Seppo: Te ette ole taloudellisesti tasavertaisia. Ettekä muuten älyllisestikään, mutta ei nyt puututa siihen. Aika harvat ihmiset parisuhteessa ovat. Etenkin jos puhutaan mies-nainen parisuhteesta. Mies käy ainoana palkkatöissä, kantaa kotiin ruokaa, remontoi ja ylläpitää kesämökkiä ja tekee varmasti kaikki raskaimmat kotityöt naisen asunnossa ilman erillistä palkkiota, maksaa juoksevista talouskuluista kiltisti silti puolet ja lisäksi kaiken autoiluun liittyvät kulut.Voiko mieheltä enää enempää tasa-arvonkaan nimissä vaatia? Et kuitenkaan selvästi rakasta miestäsi kovin paljon, et ainakaan arvosta ja kunnioita häntä. Jos asianlaita näin olisi, ilolla passaisit ja maksaisit. Nauttisit antamisen ja palvelemisen ilosta.

Koet, ettet saa juurikaan mitään suhteesta ja olet alkanut laskea taloudellisia ja muita sijoituksiasi suhteeseen. Sanoisinpa että Itsekkyysspuolelle menee ja pahasti. Kannattanee harkita kunnollista psykiatria tai jotain pitkäaikaista hoitoterapiaa. Sinun ikäsi huomioonottaen se taitaa kuitenkin olla ehkä hukkaan heitettyä rahaa. Kuten se heittämäsi ruokakin.

Miehellesi voimia.