Rakasta, kärsi ja unhoita

...on äskettäin edesmenneen Esko Rahkosen menestyskipale vuodelta 1965. Laulun sävelsi Toivo Kärki ja ikimuistoiset sanat teki Veikko Enckell. Lopussa kerron, kuinka siitä 45 vuotta myöhemmin tulikin tietämättään poliittinen laulu.

Mutta sitä ennen puhutaan hieman uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

Fiksu lukija tajuaakin heti, että nyt käsitellään tietenkin Suomen kolmea suurinta puoluetta, eli Keskustaa, Kokoomusta ja Tiimipuoluetta, joka myös vanhan kansan suussa muistetaan SDP:n nimellä.

Usko liittyy Keskustapuolueeseen kun...kun....kun vaan Usko on siihen valmis. Siis Kemppaisen Usko Rautavaaralta. Se on sitoutumaton ja piirsi viime vaaleissa äänestyslippuun traktorin kuvan kun Aku Ankkaa ei osannut, joten taitaa olla lähellä jo keskustalaisen ehdokkaan äänestäminen seuraavissa vaaleissa.

Muuten Keskustassa uskotaan kovasti aina johonkin. Ja kun keskustalainen uskoo, niin siitä on oksat pois. Tällä hetkellä keskustassa uskotaan aitoon rehelliseen politiikan tekoon ja puolusihteeri Jarmo Korhoseen.

Paavo Väyryseen ei puolueessa enää uskota vaikka oikeasti hän on ainoa uskottava henkilö koko puolueessa. Ja tätä mieltä on moni muukin kun Paavo Väyrynen itse.

Toivo oli aikoinaan ainoa asia,joka jäi kreikkalaisessa mytologiassa Pandoran lippaan sisälle. Ja nyt sitten senkin omi Kokoomus. Ei ole kapitalistilla mitään häpyä, viedään vaikka tuhkatkin pesästä ja mummon viimeinen markka, vaikka eurohan se on, mutta  suurin osa mummoista elää vielä markka-aikaa.

Omimalla Pandoran lippaan toivon, Kokoomus paljasti todellisen luonteensa, jonka myös Wikipedia kuvailee osuvasti näin:

"Pandoran lippaaksi verrataan asioita, joita ei kannattaisi kokeilla, koska siitä seuraa ikävyyksiä"

Joten kaikki Kokoomuksen Toivo-talkoisiin osallistuvat, teitä on ainakin varoitettu.

Rakkaus-teemalla ratsastaa seuraaviin vaaleihin tiimipuolue SDP. Vaikka Kaija Koo kysyikin taannoisessa menestyshitissään "Kuka keksi rakkauden?", niin vastaukseksi emme voi antaa SDP:tä ja vastavalittua puoluesihteeri Mikael Jungneria. Olkoon Junger vaikka kuinka rakastunut.

Koska Jungner koki vasta nelikymppisenä  elämänsä ensimmäisen teinirakkauden, siitä sai rakkauden kohteen lisäksi kärsiä koko Suomen kansa. Me veronmaksajat maksamme vieläkin Jungnerin laittomien rakkausvideoitten teostomaksuja ja korvauksia.

Ei siinä mitään, jos se rakastuneen miehen suurin tunteenpalo olisi jäänyt vain sinne youtubeen, mutta kun se meni julistamaan ensimmäisessä virallisessa puoluesihteeripuheessaan omaa rakkauttaan myös SDP:n kantavaksi teemaksi. Nyt täytyy sitten SDP:n jäsenkunnassakin toivoa, että miehen oma uusi liitto kestää, ettei SDP joudu muuttamaan teemojaan sen mukaan mökötetäänkö Jungnereilla vai ei.

Lyhyestä virsi kaunis, nyt paljastetaan viittaukseni otsikkoon ja mitä tekemistä sillä on poliittisen laulun kategoriassa.

Vastaus on yksinkertainen, kuten hyvissä vastauksissa aina. Lauluhan paljastaa. miten SDP menestyy vuoden päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa uudella rakkaus-teemallaan.

Tuleva vuosi voidaan SDP:ssä kiteyttää siten hyvin Rahkosen ikivihreällä; Tunnetila ennen vaaleja, ja heti kirvelevän vaalitappion jälkeen, kun jäädään taas neljäksi vuodeksi oppositioon

Siis "Rakasta, kärsi ja unhoita".