Olisi suuren muutoksen aika

On muutoksen aika, julistavat kaikki puolueet kunnallisvaalien ja eduskuntavaalien alla, samalla kun syyttelevät toisiaan itsekkäiksi omanedun tavoittelijoiksi, jotka eivät vähääkään välitä tavallisesta suomalaisesta äänestäjästä ja miten sillä menee. Erityisesti oppositiopuolueet, jos pääsevät valtaan, lupaavat tähän epäkohtaan heti muutoksen.

Vaalien jälkeen sitten valtavasta mainonnasta ja muutoksen julistamisesta huolimatta mikään ei Suomessa muutu. Uudet valtaan päässeet puolueet jatkavat itsekästä omanedun tavoitteluaan ja  oppositioon jääneet puolueet jatkavat räksytystään hallituspuoleita kohtaan, muistaen kuitenkin siinä samalla pitää huolen omista eduistaan.

Ja Paavo Väyrynen pyrkii jälleen presidentiksi.

Tarkastelkaamme hieman puolujärjestelmää. Sehän on melkein yksi yhteen uskonnon kanssa. On ev.luterilaisia, helluntailaisia, jehovan todistajia, mormooneja, islaminuskoisia, katolilaisia, ortodokseja ja mitä niitä nyt onkaan. Ja ne kaikki pitävät omaa uskontoaan ainoana oikeana ja pyrkivät saamaan itselleen kannattajia niin paljon kun mahdollista.

Samoin toimivat puolueet.

Jos kristitty ei voi hyväksyä islamistia, niin samoin demari ei hyväksy kokoomuslaista. Ja sama päinvastoin. Samoin kuin uskonto on aatekysymys, myös puolueuskollisuus on aatekysymys.

Valitettavasti kumpikaan järjestelmä ei perustu järkeen vaan tunteeseen.

Muutama esimerkki. Vanhasen I:een hallitukseen opetusministeriksi SDP valitsi sairaanhoitaja Tuula Haataisen, oikeusministeriksi lakia lukemattoman Leena Luhtasen ja valtiovarainministeriksi ylioppilas Eero Heinäluoman.

Siis kuten juuri äsken totesin, puoluejärjestelmä ei perustu järkeen.

Jos oikeissa tulosvastuullisissa työpaikossa toimittaisiin samalla tavalla kun politiikassa, eli annettaisiin työpaikat puoluekirjan eikä ammattitaidon mukaan, niin leikkaussalissa leikkausta voisi hoitaa talonmies Pikkarainen (vas), ja talonmiehen hommia kirurgi Nordström (kok). Ja jos joku kehtaisi arvostella asiaa, niin henkilöstöjohtaja Virtanen (vas) sanoisi arvostelijalle vaan, että valinnat on tehty ja pulinat pois.

Mitä siis puoluejärjestelmän tilalle?

Ratkaisu on yksinkertainen, kuten aina yleensä hyvissä ratkaisuissa.

Lakkautetaan puolueet.

Perustetaan puoluejärjestelmän sijaan asiantuntijaneuvostot niin kuntiin kun valtion asioitakin hoitamaan.

Valtion asioita hoitaisi virkamieshallitus. Se olisi valittu eri alojen parhaista asiantuntijoista. Siis opetusministeriksi joku koulutusjärjestelmän asiantuntija, oikeusministeriksi joku lakitieteen tohtori, valtiovarainministeriksi joku talousasiantuntija ja sitä rataa.

Poliitikot, ei tämä ministeripaikkojen täyttäminen tämän vaikeampaa ole.

Virkamieshallituksen edustajat olisivat toimissaan toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksilla, eli niinkuin normaalissa liike-elämässä, homman nimi olisi tulos tai ulos. Eli jos ei selviydykään annetuista vuositavoitteista, mies tai nainen vaihtoon. Kyllä Suomesta asiantuntijoita riittää. Ei olisi enää mitään neljän vuoden suojatyöpaikkoja, niinkuin poliittisessa järjestelmässä nykyään.

Eduskuntaahan emme jatkossa enää tarvitsisi emmekä 200 kansanedustajaa henkilökohtaisine avustajineen, sillä päätöksethän tehdään puolestamme jo nykyäänkin Brusselissä EU:n elimissä.

Veronmaksajille tämä olisi suuri säästö, sillä voisimme luopua käytännössä koko eduskunnasta johtuvista vuosikuluista (112 M euroa). Poissa olisi suuret puoluetuet (36 M euroa), kalliit ulkomaan matkat 200 kansanedustajalle, ilmaiset lennot ja taksikyydit (kaukana ilmaisista).

Lisäksi meidän ei tarvitsisi rakentaa VR:n ratapihalle sitä jumalattoman kallista (140 M euroa) musiikkitaloa, vaan soittimet voisi siirtää Mannerheimin tien yli tarpeettomaksi käyneeseen eduskuntarakennukseen. Virkamieshallitukselle löytyy kyllä paljon halpoja toimistotiloja vuokrattavaksi, etenkin näin laman aikaan. Ruoholahdessa on kuulemma tarjolla aika edullisesti.

Eduskunnan uuden lisärakennuksen voisi muuttaa hotelliksi, saisi siinä turistit 200 paikkaisen yöpymispaikan ihan pääkaupunkimme keskustasta. Huoneesta voisi vaivatta pyytää 100 euroa/päivä. Sehän tekisi 20 000 euroa päivässä ja 7,3 M euroa vuodessa. Ei paha summa, kun ajattelee että nykyiset asukit asuvat niissä tällä hetkellä ilmaiseksi.

Virkamieshallituksen palkkoihin riittäisi murto-osa nykyisin maksettavasta puoluetuesta. Säästö kansanedustajien ja puolueiden lakkauttamisesta olisi maallemme valtava. Politiikot eivät pääsisi myöskään jatkossa tekemään meille veronmaksajille kalliita hukkainvestointeja. Ammattitaitoiset asiantuntijat eivät varmaan ostaisi 4 miljardilla eurolla ilmaa Saksasta, kuten politikkojen ammattitaidolla on päässyt käymään.

En viitsi sanoa tässä tuhlaripoliitikon nimeä, mutta se oli Lipposen Paavo.

Minä en näe puolueiden lakkauttamisessa mitään muuta kun hyötyä. Mitä muuta puoluejärjestelmä on kun räikeää rasismia. Jos kuulut eri puolueeseen, olet vihattava ja haukuttava. Saat kuulla olevasi kommari tai porvari, natsi tai viherpipertäjä.

Ja että kepu pettää aina.

Mikä tähän maailmaan on mennyt, kun järkevätkin ihmiset muuttuvat ylhäältä päin johdateltaviksi ja puheenjohtajaansa palvoviksi sokeiksi yhden aatteen ihmisiksi heti kun oma puolue on valittu. Ja tähän sokeaan uuteen näkemykseen kuuluu, että vain meidän puolue pystyy hoitamaan maan asiat kuntoon.

Eihän puolue mitään asioita hoida, vaan ihmiset.

Puoluejärjestelmä on keinotekoinen  kastijärjestelmä, joka lokeroi ihmiset määrättyihin karsinoihin,  josta he sitten halveksivat ja haukkuvat toisissa karsinoissa olevia. Jos puoluejärjestelmä keksittäisiin vasta nyt, se kiellettäisiin takuuvarmasti rasistisena ja tasa-arvon vastaisena.

Puoluerasismi ei eroa rodullisesta rasismista kun kohteiden määrässä. Ihonväriltään maapallolla on neljää eri rotua ja jos kolmea näistä loukkaa, niin  syyte rasismista heilahtaa alta aikayksikön. Pelkästään Suomessa puolueita on 15 ja jokainen jonkun puolueen omaksi tunteva haukkuu 14 muuhun puolueeseen kuuluvaa mitä ala-arvoisimmilla nimillä.

Ja kaikkien mielestä se on ihan ok.

Mikä meihin ihmisiin on mennyt?

Otetaan vielä yksi käytännön esimerkki:

Risto ei viitsi auttaa naapurin Keijoa uuden lipputankon pystytyksessä, Keijo kun  on  kokoomuslainen. Keijokaan ei viitsi pyytää Ristoa takapihalleen grillimakkaraa syömään, Risto kun on sosiaalidemokraatti. Kumpikaan miehistä ei halua lainata yhtään työkalua  pihamökkiään remontoivalle Reiskalle, se kun kannattaa skp:tä. Voisi vielä jäädä työkalut takaisin saamatta. Ne kommarit kun haluaa sosialisoida kaiken omaisuuden.

Olisikohan tässä oikeasti muutoksen aika?

Minun mielestäni olisi. Mutta ei tietenkään heti huomenna.

Odotetaan ensin että Väyrynen pääsee presidentiksi.