Postia näyttelijä Hazardille

Kaarina Hazard ilmoittaa itse olevansa ensisijaisesti näyttelijä, toissijaisesti toimittaja ja tutkija. Näin tämän tittelilistan Hazardin valokuvan alapuolella hänen antaessaan puhelinhaastattelua YLE:n aaamutelevisiolle viime perjantaina. Hazard sanoi siinä, että lukijat ovat ymmärtäneet hänen kohua herättäneen kolumninsa ( IL 13.01.10) väärin. Kolumnissa käsiteltiin nimeltä mainiten kolmea suomalaista miestä, yhtä juuri kuollutta, yhtä elävää ja yhtä, joka ei ole älynnyt vielä kuolla. Hazard itse totesi kolumninsa käsitelleen mediakritiikkiä.

Tämä Hazardin arvio panee miettimään, että onko sanonnassa, miljoona ihmistä ei voi olla väärässä, jotain korjattavaa.

Okei, siis mediakritiikkiä peliin.

Tehdäänpä hieman medialähtöistä kartoitusta näyttelijä Kaarina Hazardista. Olen nähnyt kaksi hänen elokuvansa, Liian paksu perhoseksi, sekä Postia pappi Jaakobille. Kolmatta, näiden välissä tehtyä Pelon maantiede-elokuvaa en ole nähnyt.

Ensimmäisessä elokuvassaan, Liian paksu perhoseksi (1998), Hazard rakastuu itseään pienempään mieheen, ja elokuva on luokiteltavissa komediaksi. Se ei estä Hazardia kuitenkaan elokuvassa läpsimästä nyrkillä rakkaudenkohdettaan muutaman kerran tomerasti päin näköä  ja hieromasta päätä suola-astiaan. No, rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Toisesta elokuvasta, Pelon maantiede (2000), lainaan skenet-elokuvasivuston arvioita, joka alkaa seuraavasti:

"Pelon maantiede on painajainen. Se on feministin painajainen: kaikki stereotypiat miehiä vihaavista lesboista lyövät päin kasvoja. Se on miehen painajainen: tällaisiksiko meidät kuvitellaan?". Hazard kuuluu elokuvassa tuohon miehiä vihaavien lesbojen joukkoon. Taidan jättää elokuvan katsomatta näillä mainostrailereilla.

Kolmas elokuva oli tuo Postia pappi Jaakobille( 2009), jossa Hazard näyttelee miehen taposta linnaan joutunutta naista. Siinäkin elokuvassa Hazard retuuttelee puolta pienempää miestä, postinkantajaa. Ei siis mitään uutta Hazardin miehenkäsittelyssä.

Ammattimielessä Kaarina Hazardia näyttelijänä voisi luonnehtia lyhyesti siten, että hän on luonnenäyttelijä joka on saanut luonnerooleja.

Kaarina Hazard on julkaissut myös kaksi kirjaa, joista toisen yksin, Kontallaan:muistiinpanoja mediasta (Teos 2006). Koska en ole lukenut kirjaa, tukeudun jälleen muiden arvioihin kirjasta:

Kontallaan:muistiinpanoja mediasta arvostelun olen ottanut Skepsis-sivustolta, ja tässä muutamia kommentteja, niin kirjaa arvostelleen toimittajan, kuin myös Kaarina Hazardin kirjassaan itse kirjoittamia.

Arvostelijan yleiskommentti kirjasta on seuraava:

"Kaarina Hazard pohtii teoksessaan yhteiskunnan ja median suhdetta mm. naisiin, pornografiaan, prostituutioon ja raiskauksiin...Tekijällä ei ole pornoon oikeastaan mitään muuta näkökulmaa kuin kiihkofeministinen. Näin ollen Hazard muistuttaa käsityksissään muslimimiestä. Lukija on paikoin huvittunut, mutta enimmäkseen hämmentynyt. Hämmennys ei kuitenkaan johdu seksuaalisesta häpeästä, vaan Hazardin fundamentalistisesta sävystä."

Arvostelija lainaa myös Hazardin omia kommentteja, tässä muutama:

”Aloittaessani kuutisen vuotta sitten Metro-lehden kolumnistina päätin – toimituksen sitä tietämättä – käyttää annetun tilan feministisen mediakritiikin harjoittamiseen. Tuo näkökulma pätee myös tässä teoksessa” (s. 9).

”Jos olisin mies, Loka-Laitinen näyttäisi rinnallani martalta. Ongelmahan on se, että en ole mies, juuri se on ongelma” (s. 78).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Ai niin, palatakseni siihen aamuTV:n puhelinhaastatteluun, odotin että Hazard olisi pyytänyt anteeksi meiltä miljoonalta lukijalta, että oli kirjoittanut niin väärinymmärretyn kolumnin.

Sitä anteeksipyyntöä ei sitten Hazardilta tullut.

Ei edes näyteltynä.