Sivistymättömät käyttävät sivistyssanoja

Teitä saattaa hieman naurattaa tuo otsikko, mutta eiköhän hymy hyydy jutun luettuanne. Todistan muutamin esimerkein otsikon paikkansapitävyyden ja sen jälkeen älkää väittäkö, etteikö teitä olisi neuvottu loppuelämäksi ainakin sivistysanojen oikean käytön suhteen.

Ihminen on ihmeellinen eläin, se pyrkii esimerkiksi joka asiassa näyttämään paremmalta kun onkaan. Siis suomeksi sanottuna olemaan turhamainen. Turhamaisuus taas on yksi Katolisen kirkon seitsemästä kuolemansynnistä, ja se luokitellaan sillä syntilistalla vieläpä ykkösvitsaukseksi. Eikä suotta.

Joko alkaa ilme vakavoitumaan?

Turhamainen ihminen haluaa näyttää pukeutumisella, taloilla, autoilla ja asemalla yhteiskunnassa muille, että pistäkää paremmaksi. Eikä tämä turhamainen käytös jää pelkkään materian esittelyyn. Turhamainen ihminen haluaa osoittaa muille, että hän osaa valjastaa myös kielen samaan tarkoitukseen.

Kielellä oman turhamaisuutensa voi parhaiten osoittaa sivistysanojen käytöllä.

Mitä vaikeampi ja vähemmän ymmärretty sivistyssana on, sen parempi. Sivistyssanojen käytöllä ihminen erottuu paremmin rahvaasta, eli tavallisesta kansasta, ja osoittaa, että on tässä käyty muutakin kun kiertokoulua.

Vaikka itseasiassa juuri tällaisella sivistyssanojen käytöllä ihminen osoittaa oman sivistymättömyytensä.

Ja nyt niihin lupaamiini esimerkkeihin, sillä mikään ei opettamisessa voita esimerkin voimaa.

Luokittelen tässä kolme ryhmää, joita asia koskee tosi pahasti:

1. Toimittajat

2. Lääkärit

3. Muut ihmiset

1. Toimittajat, nuo herkkähipiäisimmät ja kaiken arvostelun yläpuolelle itsensä nostaneet, ovat pahimpia syntisiä sivistyssanojen käytön suhteen. Miksikö? Siksi, että kieli on heille tärkein väline työssään ja sivistyssanoja  ylenmäärin käyttäessään he samalla syyllistyvät, ei vain oman turhamaisuutensa esilletuomiseen, mutta toimimaan vastoin toimittajan perussääntöä, joka on hyvin yksinkertainen ja selkeä sivistyssanojen käytön suhteen. "Jos saman voi sanoa suomeksi ymmärrettävämmin, tee niin."

Helvetin harva tekee.

Toimittajat eivät välitä, vaikka suurin osa kohdeyleisöä ei ymmärtäisi sanomaa. Tärkeintä, että sivistysanat tulee oikein  kirjoitetuksi. Toimittajan kun on niin paljon kivempi sanoa jutussaan, että  "asia on irrelevantti", kun sanoa se suomeksi että "asia on toissijainen". Toisaalta, toimittajathan ei pääsääntöisesti tee juttuja yleisölle, vaan toimittajat tekee juttunsa ensisijaisesti itselleen, sitten esimiehilleen ja lopuksi muille toimittajille.

Ja tästä heille maksetaan vielä palkkaa.

2. Lääkärit, nuo Jumalasta seuraavat, ovat täysin oma lukunsa. Heillä vasta paljon sivistyssanoja onkin käytössä. He kun ovat omaksuneet pääasialliseksi työkielekseen vielä tuon keskiaikaisen sivistyskielen, latinan. Tähän kun vielä lisätään heidän luontainen turhamaisuutensa ja typerä uskomus, että potilaskin osaa sitä vanhaa sivistyskieltä latinaa, syntyy turhan usein seuraavanlaisia tilanteita:

Lääkäri, mummon tutkittuaan, toteaa että "Te kärsitte selvästi haermorhoidesista", kirjoittaa sitten reseptin apteekkiin käyttäen sitä samaa latinaa ja yleensä huonoa käsialaa, kättelee ja huutaa jo seuraavaa potilasta sisään. Edes ovella Mummo ei kehtaa kysyä niinkin kunnioitettavalta henkilöltä kun lääkärlltä, että mikä häntä vaivaa, vaan poistuu nöyränä huoneesta ulos. Mutta olkaa huoletta, ei mummo tiedotta jää, vaan taudin hänelle paljastaa apteekin reseptin kuittaaja, joka tietysti ei jätä käyttämättä tilaisuutta kailottaa asiakkaita täynnä olevassa apteekissa lääkettä antaessaan, että tässä nämä peräpukamalääkkeet sitten olisivat, rasvatkaa aamuin illoin niinkuin ohjeessa sanotaan. Reseptilääkkeensä saatuaan Mummo poistuu nolona apteekista, mutta ulkona, kun muut eivät kuule, toteaa hiljaisella äänellä, että ei minulla mitään vikaa kuulossa ole, ei olisi tarvinnut huutaa.

Ei taida paljon naurattaa enää?

3. Muut ihmiset

Tämä on mielenkiintoinen ryhmä. Ei siksi, että se kattaa paljon, itseasiassa kaikki muut paitsi toimittajat ja lääkärit, mutta koska esimerkeistä tulee runsauden pulaa.

Sivistyssanojen moukkamaiselle käytölle näkee esimerkkejä joka päivä. Mutta otetaan nyt yksi mieleen jäänyt aamuTV:n haastattelu vähän aikaa sitten. Studiossa oli paikalla Kustannusyhtiö Otavan melko tuore toimitusjohtaja Sara Mella. Hän oli tullut Otavaan toimitusjohtajaksi pankkimaailmasta runsas vuosi aiemmin. Häneltä toimittaja kyseli laman vaikutuksia Otavan kirjakustantamiseen. Heti haastattelun alussa TV-katselijat saivat havaita, että Sara oli rakastunut stabiili-sanaan. Sen 10 minuutin haastattelun aikana Sara pyrki laittamaan stabiili-sanan vähän joka lauseeseen. Suurelle yleisölle Sara eikä toimittaja viitsineet kertaakaan suomentaa sanaa. Stabiilihan tarkoittaa vakaata, se on ammattisanasto myös pankkimaailmasta ja jäänyt ilmeisesti edellisestä työpaikasta Saralle vielä levynä päälle. Tässäkin ikävintä oli taas se, että haastattelu meni ohi varmaan suurimmalta osalta katselijoita, kun he eivät ymmärtäneet tätä avainsanaa.

No, Reenpään suku, joka Otavaa hallinnoi, katsoi ehkä saman haastattelun toimitusjohtajastaan, ja huomasi saman asian, että pankki-ihminenhän siellä Otavaa edusti. Ja vähän nolosti vielä, kun ei osaa suomen kieltä käyttää oikein. Sara saikin sitten lähteä seuraavana päivänä tuon haastattelun jälkeen. Mutta eiköhän tuolle varmaan joku vakaa työpaikka jostain pankista löytyne.

Jokainen voi miettiä tahollaan miten sivistyssanoja käyttää, mutta pelkän oman sivistyneisyytensä ja erinomaisuutensa esilletuomiseen se keino ei toimi. Temppu kääntyy kyllä päinvastaiseksi silloin.

Ammattisanasto on erikseen, ja sitä voi käyttää kun kohteena on saman ammattikunnan ja sanaston hallitsija. Jos joukossa on muitakin, on hyvä tapa ainakin suomentaa (laittaa sulkuihin) käyttämänsä sivistyssana/ammattisanatermi. Pikkuisen vaivaahan se vaatii, mutta osoittaa tekijältään sivistynyttä käytöstä.

Mutta parhaiten tulee kielellä toimeen yrittämällä välttää turhia sivistyssanoja ja käyttää ymmärrettävää kieltä. Erityisen tärkeää tämä on poliitikoille, jotka haluavat (en tunne ketään joka ei haluaisi) äänestäjien suosiota. Vaihtakaa kielenne ymmärrettäväksi, niin sanoman perillemeno on taattu suuremmalle potentiaaliselle äänestäjäkunnalle. Mieleen tulee heti kaksi poliitikkoa, jotka tämän asian ovatkin tajunneet, Veiko Vennamo ja Timo Soini. Populisteiksi, eli kansan kosiskelijoiksihan muut kateelliset poliitikot heitä kutsuvat, mutta kannattaisi kateuden sijaan miettiä, josko itsekin alkaisi puhumaan selvällä suomen kielellä. Kukakohan poliitikoista hoksaa tämän seuraavaksi. Läpimeno voisi kummasti helpottua seuraavissa vaaleissa.

Ja lopuksi pitää sanoa, että nuoriso saa tässä asiassa puhtaammat paperit meihin aikuisiin nähden. Miksikö? Siksi, että nuoriso ei ole vielä oppinut niin turhamaiseksi, että heidän pitää korostaa itseään sivisstyssanoja viljelemällä. Ja on siihen toinenkin syy. Vittu ei ole sivistyssana