Seppo jo syntymästään Myös asiallisia kommentteja otetaan vastaan

Katse tulevaisuuteen

Julkaisen tämän blogin puheenvuoron puolella, koska katson että yhteiskunnallisesti asia koskettaa meitä kaikkia ja itse kunkin on hyvä ottaa asiasta selvää.

 

Mutta itse asiaan.

 

Yleensä kun ihmisille tulee ikää he alkavat katsomaan elämässään taaksepäin ja etsimään kadonnutta nuoruuttaan. Etenkin naiset haikailevatkin ikääntyessään palaamista takaisin aikaan, jolloin heillä oli vielä kiinteä iho ja neitsyyskin tallella. Jotkut harvat miehetkin haikailevat ikääntyessään palaamista takaisin aikaan, jolloin heillä oli vielä kimmoisa vartalo mutta ei kyllä tasan tarkkaan enää poikuutta tallella. Joku järki sitä pitää olla haikailuissakin.

 

Minusta nuoruuden haikailu on kirjaimellisesti so last season-meininkiä. Fiksuimmat ihmiset keskittyvät tietenkin siihen next seasoniin, eli nuoruuden haikailun sijaan oman hautapaikan etsintään. Se se pitää mielen virkeänä ja sitä on samalla pohdinnoissaan niin kuin aikaansa edellä.

 

Minun hautapaikan etsintäni onnistui loistavasti ja lopputuloksena siitä pitää todeta, että ette usko mikä jumalaton onni on kuolla aikanaan ateistina Helsingissä!

 

Nyt lukijat tietenkin epäilevät, että edelliseen lauseeseen on joku koira haudattuna, että ateistilla muka voisi olla kirkon hautauspalvelut parempia kun ikänsä kirkkoon kuuluvilla, mutta kyllä se niin vain on.

 

Mutta ei mennä asioiden edelle vaan tässä lyhykäisyydessään koko tarina. Uskovaiset voi lopettaa lukemisensa jo tähän, sillä ensiksikin teillehän hautapaikan sijaan se taivaspaikka on se lopullinen tavoite ja ilo ja toisekseen tämän luettuanne teille voi tulla paha mieli. Meille ateisteille, jotka emme pääse Taivaaseen, nämä maalliset asiat ja ilot tuppaa olemaan pikkasen tärkeimpiä, kuten että mihinkä sitä aikanaan tulee täällä maan päällä haudatuksi. Sillä kyllä se hautapaikka minun tapauksessani on se päätepysäkki. Sitä edemmäksi minulla ei ole mitään asiaa. Ainakaan ylöspäin.

 

Tätä hautapaikka-asiaa en ollut aiemmin tullut pohtineeksi, vaikka kaikkia asioita maan ja taivaan välillä tuleekin pohdittua vähän väliä. Oman hautapaikan pohdinta on siinä vaan sattunut hautautumaan tärkeimpien pohdintojen alle, kuten että koskakohan seuraava asteroidi osuu maapalloon tai että ottaisinko baarimikolta tällä kertaa myös viskin oluen kanssa. Mutta kun kaverini kävi yhtenä kertana iltaa istumassa aloin sen jälkeen pohtia myös tulevaa omaa hautapaikkaani. Syynä tähän oli se kun kaverini kertoi, että kun se kävi etsimässä tuttunsa hautaa, niin se löysi sen Vantaan puolelta Honkanummen hautausmaalta. Se on ihan Vantaan vankilan vieressä ja parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tämä kaverini tuttu oli asunut Helsingissä, mutta kuoli yllättäen jo nelikymppisenä sydäriin ja kun sillä ei ollut omaisia eikä etukäteen sovittua hautapaikkaa, Helsinki työnsi sen sitten säästäväisyyssyistä Honkanummen hautausmaalle. Kaverini sanoi, että se Honkanummen hautausmaa oli aika karseassa paikassa, teollisuushalleja ja humalaisia näkyi hautausmaan läheisyydessä turhan paljon. No minua ei teollisuushallit ja humalaiset kuoltuani häiritse, mutta en halua että Helsingissä asuvat lapseni jouluaattona haudalla käydessäni joutuisivat raahautumaan teollisuushallien ja humalaisten keskelle Vantaan puolelle. Ja eikös ne pääkaupunkiseudun bussitkin lopeta jouluaattona ajonsa jo aikaisin iltapäivällä. Ei helvetti, kaverini jutun kuultuani minä päätin että Honkanummen hautausmaalle minä en ainakaan mene. En edes lyhyelle vierailukäynnille bussilla ja vielä vähemmän pitemmäksi aikaa jalat edellä. Päätin ottaa selville, voiko asialle tehdä jotain vielä eläessään.

 

No minä käppäilin seuraavana päivänä oman alueeni kirkkoherranvirastoon, joka sijaitsi ihan Kallion kirkon vieressä. Kirkkoherranvirastossa en ollut aiemmin käynyt mutta sen vieressä olevassa Om´pu-kapakassa kyllä useinkin. Se on monen ateistin Taivas, iso tuoppi 2,80.

 

Kirkkoherranvirastossa keskustelin hautapaikastani ihan hyvässä hengessä, vaikkakaan en Pyhässä, tomiston naissihteerin ja nuoren naispapin kanssa. Tulimme keskustelun jälkeen siihen tulokseen, että koska en ole Kallion seurakunnan jäsen enkä siis kuulu kirkkoon, niin en todennäköisesti saa heiltä kuoltuani edes pientä nimilaattapaikkaa kirkon sisällä olevasta hautamuistomerkkiseinästä Siinä kuulemma menee moni uskovainen ennen minua koska Kallion kirkon uurnahautapaikat ovat rajalliset. Mutta vaikka lupausta hautapaikasta en lähiseurakunnasta saanutkaan, niin hyviä neuvoja kyllä. Tämä naispappi selitti, että Honkanummelle en helsinkiläisenä joudu mikäli laitan jonkun muun hautapaikkatoiveen testamenttiini tai kerron toiveesta lähisukulaisilleni. Samalla sain neuvon, että vaikka olenkin ateisti, ja vaikka Kallion kirkossa minulle ei olekaan tilaa, Hietaniemeen kyllä pääsen. Siis jos tajuan laittaa sen toiveekseni. Päätin heti kadulle astuttuani soittaa lapsilleni asiasta ja sanoa että isä pitää sitten haudata Hietaniemeen. Onneksi ajattelin hetken aikaa ennen soittamista, että miltä se tuollainen viesti kuulostaisi luurin toisessa päässä, joten jätin soittamatta ja menin kirkkoherranvirastolta Om´puun. Osaan minä sen hautapaikkatoiveen laittaa kirjallisenakin testamenttiin.

 

Unohdin hautauspaikka-asiani muutamaksi kuukaudeksi, koska sain varmuuden, että pääsen aikanaan Hietaniemeen. Satuin sitten yhtenä päivänä olemaan tulossa Lauttasaaresta ja päätin poiketa matkalla Hietaniemen hautausmaan toimistorakennuksessa tiedustelemassa hautapaikka-asiaa. Hietaniemen hautausmaan ystävällinen ja avulias naisvirkailija näytti minulle oikein hautausmaan kartasta, missä heidän tuhkaushautapaikkansa ateisteille ovat. Toinen paikka on tien toisella puolella krematorion hautausmaalla ja toinen, melko uusi paikka, Hietaniemen päähautausmaan puolella ihan merenlahden äärellä. Pääsisin kuoltuani kuulemma kumpaan tahansa. Totesin hautapaikkoja näkemättä naisvirkailijalle, että haluan hautapaikan tietenkin merinäköalalla. Naisvirkailija antoi minulle kartan mukaani ja kävin katsomassa sitä meren rannalla olevaa hautauspaikkaa.

 

Se uusi ateisteille tarkoitettu hautapaikka paljastui Hietaniemen hautausmaan kauneimmaksi hautapaikaksi. Se on, kuten tuossa jo aiemmin totesin, mutta hehkutetaan uudelleen, aivan merenrannan äärellä. Itseasiassa se uurnalehto on koko Hietaniemen hautausmaan läheisin hautapaikka merenrannasta, olisiko jotain 30 metriä merivedenrajasta. Puolipyöreän muotoisessa hautauslehdossa kasvoi sopivan harvassa isoja lehtikuusia, joiden välistä auringonvalon kultaiset säteet heijastuivat merenlahdesta leikkisästi välkehtien hautapaikan mustagraniittiisiin nimilaattapaaseihin ja puiden keskellä olevaan suurehkoon veistokseen. Paikka oli niin satumaisen kaunis, että olisin voinut vaikka siltä seisomalta kuolla siihen paikkaan. En kuitenkaan tehnyt niin vaan aikani hautapaikkaa ihasteltuani menin Hietaniemenkadun Pub Peteen oluelle. Hyvää kannattaa odottaa.

 

Toista tuoppia juodessani mieleeni pälkähti, että ennen kupsahtamista täytyy kyllä viedä sopivan tilaisuuden tullen kavereitani katsomaan tuota tulevaa kaunista hautapaikkaani. Kerkiän sitten kuulla niitten kateelliset sadattelut hautapaikkani kauneudesta ja siitä, että ne kuuluvat kirkkoon.

 

Kolmatta tuoppia juodessani mieleeni pälkähti, että ei jumalauta, mitä useamman pääkaupunkiseudulla asuvan kaverini minä kerkiän viedä ihastelemaan sitä tulevaa hautapaikkaani, niin sitä useampi heistä eroaa varmaankin kirkosta.

 

Ja sehän taas tietää saatana ruuhkaa hautapaikallani jos ne kupsahtelee ennen minua. Siinä voi heikossa lykyssä vielä itse elää kavereita pitempään ja ne vie paikan nenän edestä. Siinä voi joutua pahimmassa tapauksessa tulla haudatuksi siihen toiseen merinäköalattomaan paikkaan.

 

Neljättä tuoppia juodessani päätin, että en kyllä paljasta työn ja tuskan takaa löydettyä hautapaikkaani toisille.

 

Ja tämä päätös pitää.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Tämä oli hieno kertomus ja piristi suuresti iltapäivääni :D Kiitos.

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Uutisten vuotamat,
aateliset ja atelittomat "aateliset".

Aatelisarvot ja rälssioikeudet lopetettiin Suomessa 1906 ja itsenäisen Suomen hallitusmuodossa 1919 mainittiin kansalaisten olevan yhdenveroisia lain edessä. Hallitusmuoto kielsi myöntämästä uusia aatelisarvoja ja muita perinnöllisiä arvoja.
Kaikki säätyerioikeudet lopetettiin 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä lain valmistelutöiden mukaan vanhentuneina ja tarpeettomina.
Suomen aatelisto yhteisönä omistaa vielä ritarihuoneen palatsirakennuksen Helsingissä.
Suomen ritariston ja aateliston kalenteri, joka ilmestyy kolmen vuoden välein, ei sentään leviä niin laajalle väestölle, eikä niin usein kuin esimerkiksi tyttö- ja poikakalenterit, joita eri ammatti- ja harrasteyhteisöt toimittavat yleisölle. Tästä huolimatta Suomen aatelisto toimii maassamme vilkkaammin ja menestyy paremmin kuin koskaan, vaikka ei ehkä niin näkyvästi rälssitiloineen, kartanoineen ja karjalaumoineen. Kuitenkin nykyisen aatelistomme avoautojen penkit on päällystetty karjalaumojen nahoista tehdyillä beigevärisillä istuinsuojilla.
Nykyaikainen aatelistomme asustaa vakuutusrahoillamme täysremontoiduissa arvokiinteistöissä parhailla keskeisillä paikoilla, lähinnä pääkaupunkiseudulla työnantajiensa työsuhdeasunnoissa. He ajavat kalleimmilla työsuhdeautoilla, ja nauttivat eduista joista parhaimmatkin ammatti-ihmiset voivat vain nähdä unta ja haaveilla. Valtion hallinnoimat työ- ja sairausvakuutuslaitoksien korkeimmat johtohenkilöt esikuntineen hallitsevat poliittisesti ohjattuja aatelisia virkapaikkoja hallintoneuvostojen sulle, mulle periaatteen mukaan, ilman mitään kontrollia.
Paikkoja ei enää jaeta suvuissa jatkumona, mutta poliittisina jatkumoina niitä jaetaan samalla periaatteella kuin ennenkin. Tämän järjestelmän jäljittäminen ei enää onnistu sukunimen perusteella, eikä niiden vierasperäisyydellä. Järjestelmä on näet hajuton ja mauton sekä ennenkuulumaton röyhkeydessään, vaikkakaan ei väritön, kuitenkaan ei aivan näköaistilla havaittavissa. Tosin, verotiedoista tämän aateliston voi likiarvoisesti tunnistaa, ilman luontaisetuja.
Hyvän lääkärin työllään ansaitsemat rahat ymmärtää vielä hyvin, ovathan ne taitavan käsityön ja tarkkojen diagnoosien tuloksena hankittuja, erityisesti kirurgien työssä, vaikka yhteensovittaminen yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välillä onkin vielä pahasti keskeneräinen.
Muttä tämä vakuutusyhtiöiden johtoportaan suhteeton palkitseminen, esimerkkinä Keva, kansalaisten rahojen keruupaikka? Vakuutuslaitoksien sisään tulee rahaa ovista ja ikkunoista, ja tämän tolkuttoman plkitsemisjärjestelmän ymmärtäminen sitä kautta, että näiden johtajien työ olisi jotenkin ylivaativaa, on vaikeata ja vielä vähemmän yleisesti hyväksyttävää. Maassamme on paljon sijoitusammattilaisia, joiden palvelut ovat kaikkien käytössä. Viimeistään nyt olisi suurrsiivouksen aika.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Surkean päivän ehdoton piristys. Kiitos!
P.S. God on twitterissä ja twiittasi tänään: You don´t think, therefore I am.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Hahhahahahaaaa ihanista ihanin kirjotus,veet tippuu silmistä, kiitos ihana mies Seppo Hildénko kerkisit kuitenki tänne kirjottaa ennen paikan käyttöä ja jeeee ei kerrota kelheen, mie vain tuone twitrhiin, on pakko, tämoli viikonlopun paras!

Olli Polli

Lupaan olla kertomatta kenellekkään, jotta saat pitää paikkasi, eikä sinne muodostu ruuhkaa.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

On hienoa, että kerroit hautapaikkasi vain meille täällä Puheenvuorossa. Ei sitä kaikille kannata huudella ja täältähän ei tieto leviä. Ainakaan minä en kerro kenellekään.

Vaikka kuinka olen yrittänyt silmiäni siristellä niin tulevaisuus näyttää kovin synkältä. Viikon päästä on aika silmälääkärille, saapi nähä paraneeko sen reissun jälkeen näkymät.

Itse en ole vielä saanut päätetyksi, että jäänkö kuolemani jälkeen aiheuttamaan madoille mahavaivoja, vai päädynkö siroteltavaksi tuhkana Tornionjokeen. Jotenkin on tunne, että kalanruokana on enemmän hyödyksi jälkeenjääville.

Seppo Hildén

Harva meistä tulee ajatelleeksi omaa hautapaikkaansa eläessään.

Jollain voi olla sukuhautapaikka odottamassa ehkä, mutta pääsiasiassa ihmisten muuttojen takia kukin tulee haudatuksi viimeisimmän asuinpaikkansa hautausmaalle.

Pääkaupunkiseudulla on useita hautausmaita, ja kuten sain itse huomata, niiden kanssa kannattaa olla tarkkana.

Nykyään seurakunnat eivät ota etukäteisvarauksia hautapaikosta (Kallion seurakunnan naispappi totesi tällaisen käytännön olevan nykyään).

Onneksi kaverini sattui sivulauseessaan mainitsemaan tuon Honkanummijutun. En varmaan olisi koskaan kiinnostunut muuten ottamaan selvää, mihinkä tulen kuopattua kuoleman jälkeen.

Nyt kun satuin ottamaan asiasta selvää, olin todella otettu tulevan hautapaikkani kauneudesta. Aion poiketa ihastelemassa sitä vielä monta kertaa ennen pysyvää käyntiä.

Harvoin ihminen on etukäteen mielissään tulevasta kuolemastaan, mutta tuon hautapaikan nähtyäni minä olen.

Nyt täytyy vain toivoa, ettei hautajaisteni järjestämistä anneta kellekään Erkki Kalmanlehdon tapaiselle hautausurakoitsijalle. (Erkki Kalmanlehto oli vuosaarelainen hautausurakoitsija, joka ei ottanut töitään kovin haudanvakavasti. Erkin tarina Armas Herra IV:ssa).

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Rauni Molbergin "Aika hyvä ihmiseksi"-elokuvassa talonomistaja Takkunen (Toivo Tuomainen) kertoo varaneensa mukavan hautapaikan: "kuivaa hiekkaa eikä pohjavedestä ole haittaa". Repliikin kirjoitin kylläkin suoraan ulkomuististani; ehkä joku muistaa sanantarkasti.

(Mustan pörssin) Topi oli muutenkin mahtava luonnetyyppi, kepeät mullat hänellekin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Tuomainen

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Juu, Sepon teksti on lähes aina loistavaa viihdettä. Heille, joille mies on vähemmän tuttu (onhan pitänyt taukoa) lukekaa lämpiäiseksi vaikkapa "vitutti olla väärässä":

http://seppohilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85147-...

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Seppo! Olen noviisi näissä blogihommissa ja tunkesin väärään väliin, Sinun reviirillesi. Tuhannesti anteeksi edellinen kommenttini. Nyt se on omalla paikallaan. Miten se tuolta välistä poisetaan?

Seppo Hildén

Jaakko, antaa olla, kyllä maailmaan ääntä mahtuu kuten myös minun blogiini. Etko huomannut, että blogini moderointilinjassa suorastaan toivotaan asiattomia kommentteja.

Relax.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

No, kylläpäs piristi Sepon ilonaihe minunkin päivää, vaikken ite olekaan saanut vielä pohdittua rajan taakse siirtymiseni maallisia koordinaatteja.

Tuntumaa asiaan kyllä tuli hevosenpään kokoisena mullikkana touhutessani syksyisen loskaisessa kotini viereisessä lähimetässä puoli päivää. Keuhkis, keuhkokuumehan siitä tuli. Kuume nousi taivaallisiin korkeuksiin, ja kun 4-kytä astetta ylittyi ja juttujeni muututtua siansaksaksi, päätti tomera äitini pakata minut fillarinsa tarakalle ja eikun sairaalaan. Yhtään asiantuntijaa ei ollut siellä viikonloppuna paikalla, joten heitin henkeni siinä tehohoidon laverilla.

Katselin aikani katonrajasta itseni elotonta kehoa ja huomasin pian enkelin pelmahtavan huoneeseen. Tämä olikin nuori, kaupungilta vapaa-ajaltaan löydetty kandi valkoinen lekurin takki päällään. Tilanteen selvittyä, työnsi skalpin kylkiluitteni välistä keuhkoon. Valutti pari soikollista harmaata nestettä ulos. Näin juuri hetki sen jälkeen värin palaavan kalpeille kasvoilleni, vetäisin kunnolla rohisevan hengitykseni taas käyntiin ja tunsin, miten laveri huojahti sieluni pudotessa ruumiiseeni jatkamaan ihmisen tomumajassa omia softahommiaan.

Niin, jotta varaudu Seppo sinäkin, mukavana miehenä tuplajättipottiin hengenlähön tienoilla. Tomumajan upean paikan löytymisen onnen lisäksi saattaa toinenkin potti olla tulemassa. Se sielunkin koti kun näyttääpi olevan olemassa itellesi. Taivaasta en tiedä, mutta kun nälkä ja jano eivät toisella puolella enää vaivaa, eikä töissäkään varmaan tarvii raahustaa, olo voipi olla maallisilla mittareilla uskomattoman hianoo.

Kun pyhä pietari on sinuakin vastassa tuonpuoleisen porteilla, muista kertoa musiikkimakusi, mitä pääset/joudut kuuntelemmaan tilassa jossa ei olle enää aikaa, siihen kannattaa keskittyä, siis mukavan musiikin valintaan. Sitä kun sitten taivaan tai muissa ajattomissa holveissa soi ja soi... Lienee sitten myös lupa rajan toiselta puolelta näkymättönä laheisten ja muiden ihmisten höperehtimisiä tiirailla. Sitä en tiedä, onko siellä lupa huvittua ja tirskua maallisen ihimisen valaistumattomista pölijäilyistä. No eiköpähän se kuoleman jälkeen seleviä, maltan tuskin oottaa. ;-)

Seppo Hildén

Matti, kokemuksesi pisti miettimään.

Ja tavallaan lisäsi iloisuuttani tulevasta kuolemasta. Siis jos kuollessaan irtautuu maallisesta ruumiistaan ja pystyy näkemään ja kuulemaan mitä ympärillä tapahtuu, niin omista hautajaisistani en sitten kyllä missään nimessä ole poissa.

Siis myös sielumielessä.

Minulla on siis ilo kuoltuanikin päästä yläpuolelta näkemään kavereideni katkerat ilmeet, kun ne kateellisena ihastelee kaunista hautapaikkaani. Voinpa hyvässä lykyssä kuulla niiden suusta muutamat kirosanatkin, kun ne kuuluu kirkkoon eikä pääse yhtä kauniiseen hautapaikkaan kuoltuaan.

Ja osa kavereistani asuu Tampereella, että ei niitä auta vaikka kirkosta eroaisivatkin. Tamperelaisia kun ei Hietaniemen hautausmaalle haudata.

Voi siinä kyllä käydä tamperelaisten kavereideni kanssa niinkin, että ne ei pysty tämän mieliharmin takia tulemaan koko hautajaisiin.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Sepolle! Olipa ilo lisätä uteliaisuutta ja iloasi asiassa, josta yksikään inehmo ei voi takuutaan antaa, en minäkään vaikka mieleni tekisi. Ja kun näin ompi, voin ilman synnin tuskaa suositella tällaista tuplaa kaikille meille muillekin. Usko huvikses, tämä sieluni tarina on tosi.

Onhan myös niin, että sieltä rajan takaa en ole kenenkään kuullut reklamoineen senkummemmin kirkolle kuin maistraattiinkaan. Ei muutakuin hilirimpsis, verkkarit päälle ja valmistautumaan rajan ylitykseen. Lupaan karjaista kuoleman puolelta jotta onnistuinko ;-)

Saattaa olla, että joudun vielä käymään siellä Hietaniemen toimistollakin kysymässä hattu kourassa, josko sinne laguuni-kuusikkoon pääsis, vaikkei ihan virallinen 'pakana' oliskaan. Paikka on onneksi tuttu, asuin väylän toisella puolella, Lauttikksessa aikoinani kymmenisen vuotta.

Seppo Hildén Vastaus kommenttiin #18

Matti perkele, nyt täytyy kipaista uudelleen sinne Hietaniemen toimistolle ja käydä vannottamassa, etteivät päästä kirkkoon kuuluvia niiden kauneimmalle paikalle haudattavaksi.

Etenkään Matti-nimisiä.

Toivottavasti sana tästä kauniista ateistien hautapaikasta ei enempää leviä tai muuten joudun ravaamaan yhtenään siellä toimistolla lisäilemässä uusia etunimiä hautapaikkaboikottilistalle.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

No voihan viulu Seppo. Enpäs ala kampeemaan apajilles. Sinä oot kiistatta keksiny upean paikan, notta luovun suosiolla. Pitänee katella 'oma' paikka, tai entisenä lintu-upseerina pyydän kolleegoita varaamaan mulle yhen lentotunnin kun käyvät sirottelemassa tuhkani määräämälleni kansallismaisematontilleni. Jota en toki nyt ala paljastelemaan. Lisään ihan ite perukirjaani konevuokrasta sellasen kustannusrivin, ettei syytetä korruptiosta jäläkeen päin.

Voin jo etukäteen haaveilla sillai hallintaani katsomaani ja tulevaa aluetta. Sitä laajemman, mitä korkeemmalta nää kaverini huitasevatten sitte miut tuuleen. Alueelta, jolta pitää kairan kupeesta löytyä muutama ihana lampi josta paimentamani ahmat, peurat, hirvet ja muut janonsa sammuttaa ja toisiansa nälissään metsästää.

Seppo Hildén

Matti, eikö ole muuten hieno tunne kun on noi hautapaikka-asiatkin jo eläessään kunnossa.

Sitä ei meidän tarvitse enää kun vihellellä iloisesti tämä loppuaika mitä meillä on jäljellä.

Tuhkat sulla kyllä menee komeimpaan paikkaan, kun pääsee kansallismaisemaan. Hietaniemen hautausmaan toimistovirkailija sanoi, että minun tuhkana sirotellaan Itämereen.

Se on perkeleen myrkyllinen meri jo muutenkin, dioksiinia niin paljon että virallisen suosituksen mukaan siitä pyydettyä silakkaakin saa syödä vaan 100 g kuukaudessa.

Minun tuhkani ei ainakaan paranna sen meren tilaa.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Seppo jo syntyessään löytää itsensä Helsinki:stä, kuinka siinä niin kävi?

Seppo Hildén

Jaana, en ole koskaan oppinut ymmärtämään naisten ajartuksenjuoksua ja kommenttisi ei ainakaan paranna sitä tosiasiaa.

Eli mitä haluat kysyä?

Toimituksen poiminnat